Tässä ihan taannoin jouduin, tai pitäisi kai sanoa, pääsin osallistumaan keskusteluun jossa pohdittiin yrittämistä ja yrityksen tarkoitusta. Keskustelussa nousi yrittämisen motiiveiksi kaksi teemaa selvästi ylitse muiden. Ensimmäinen ja selvästi vahvempi motiivi itsenäisen liiketoiminnan aloittamiselle oli vahva halu, omasta mielestä hyvä liikeidea ja ennen kaikkea halu määrätä omista tekemisistään ja halu rikastua. Tämänkaltaisen motiivin omaaminen tuntuukin aika luontevalta kun ajattelemme yrittäjää.
Toisena erittäin vahvana ja kokoajan kasvavana yrittäjä joukkona tuntui tämän keskustelun pohjalta olevan ne, jotka pakotetaan yrittäjiksi. Toisin sanoen heiltä on viety tai he ovat muuten menettäneet kykynsä kilpailla työmarkkinoilla, minkä vuoksi heille on ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt yritystoiminnan aloittaminen. Näille henkilöille varmaankin oikeampi nimike olisi itsensä työllistäjä kuin yrittäjä. Itsensä työllistämisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin se on kannatettavaa ja kunnioitettavaa. Ongelmaksi lähinnä tässä ryhmässä muodostuvat ne yritystoiminnan aloittaneet henkilöt jotka eivät ymmärrä yrityksen tarkoitusta, yrittämisen luonnetta ja sitä mikä on jokaisen yrityksen perus tarkoitus. Jos yrittäjä ei näitä asioita ymmärrä, saattaa hänelle käydä kuten palkkatyössäkin voi käydä, eli jonain päivän työt loppuvat.
Puhtaanpa hetki siitä mikä yritys oikein on. Jo tämän pitäisi jossain määrin avata yrityksen tahtoa ja yrityksen olemassaolon tarkoitusta. Kun yritys perustetaan, enkä nyt puhu toiminimestä, vaan muista yritystoiminnan toiminta muodoista (oy, ay, ky) toisaalta samat lainalaisuudet pätevät toiminimi yrityksissäkin. Perustettaessa yritys, viedään tämä yritys yritysrekisteriin, yrityksen tiedot tulevat eri viranomaisten ja jopa valtionkirkon tietoon, yritys saa omat tunnus numeronsa, sen perustajat kirjataan ylös, sille määräytyy kotipaikka, etc. Eli on syntynyt uusi yritys, aivan kuten uusi ihminen syntyessään saa omat tunnistetietonsa ja hän siirtyy erilaisiin rekistereihin. Ja aivan kuten ihmiselläkin, niin myös yrityksellä alkaa kamppailu olemassaolostaan, olemassaolonsa oikeutuksesta, kasvamisesta, kehittymisestä, toimintakykynsä ylläpitämisestä. Yrityksestä on tullut oikeustoimikelpoinen juridinen henkilö, tästä seuraa, että yritys on myös vastuussa teoistaan, vaikka yritys sinänsä ei mitään teet vaan ihmiset jotka yrityksessä toimivat tekevät asioita.
Jos siis mietimme edellä todettua, ei liene liikaa olettaa, että aivan kuten kaiken elollisen ainoana perimmäisenä tarkoituksena on kasvaa, kehittyä, turvata tulevaisuutensa ja olemassaolonsa, niin näin sen pitäisi olla myös yrityksellä. Yrityksen perustehtävä on kasvaa. Tämän takia on erittäin vaarallinen asenne yrittämisessä, se mitä usein kuulee ”ei tän mun yrtyksen tarvi kasvaa yhtään, mulle riittää tääkin”.
Tällainen ajattelu on yritystä ajatellen vaarallista, se on vaarallista myös yrittäjää ajatellen. Tällainen ajattelu malli ei anna yritykselle mahdollisuutta kehittyä, eikä myöskään yrittäjälle mahdollisuutta kehittää yritystään ja toimintaansa. Yrittäjä tekee vain samoja asioita samalla tavalla päivästä toiseen niin kauan, kun töitä riittää. Mitä sitten, jos ja kun suhdanteet muuttuvat, vaihtelevat, heikkenevät ja työtilaisuudet vähenevät. mitä sitten, kun vähistä työtilaisuuksista kilpailu kiristyy? Miten yrittäjä voi tällaisessa tilanteessa enää toimia? Oikea vastaus lienee ettei oikein mitenkään.
Edellä kuvatusta, päästään itse perus ajatukseen. Yrityksen on kasvettava. On suorastaan pelottavaa miten moni esimerkiksi rakennusalan yrittäjä sanoi taannoin, kun alalla meni vielä hyvin, että emme kerkiä tekemään tarjottua työtä. Pahimmassa tapauksessa yrittäjä, jätti vastaamatta tarjouspyyntöön kokonaan, mutta tämä on jo eri kirjoituksen aihe.
Jos yrittäjä olisi noina hyvinä vuosina antanut yrityksensä kasvaa, palkannut itselleen työntekijöitä ja keskittynyt hiukan enemmän yrityksen tulevaisuuden suunnitteluun, olisi hänen tilanteensa huomattavasti parempi, kuin se tällä hetkellä on. Tunnen lukuisia yrittäjiä jotka tänä päivänä ovat erittäin vaikeassa tilanteessa, koska heillä ei yksinkertaisesti ole töitä, eikä näin ollen tulojakaan. Uskon vahvasti, että tämä tilanne olisi ollut paremmin hallittavissa jos yrittäjä olisi toiminut aiemmin toisin ja kasvattanut yritystään, kerryttänyt yritykselle rahaa ja muillakin tavoin toimimalla turvannut yritystoiminnan jatkuvuuden, sen sijaan että keskittyi itse tekemään niitä rakennustöitä tai muuta substanssinsa mukaista työtä.
Voidaan varmaankin näin lopuksi todeta, että yrityksen tehtävän on kasvaa, yrityksen tehtävänä on kehittyä, yrityksen tehtävänä on vaurastua, yrityksen tehtävänä on turvata tulevaisuutensa. Hyvät yrittäjät, seuraavan noususuhdanteen alkaessa, keskittykää enemmän yrityksenne kasvumahdollisuuksien kartoittamiseen ja niiden hyödyntämiseen, palkatkaa yritykseenne työntekijöitä, kyllä niistä pääsee eroon laskusuhdanteessa. Antakaa yrityksen toteuttaa sitä tehtävää joka jokaisella organisaatiolla on, eli turvata oma olemassa olonsa.
